Ryhmienvälisten suhteiden edistämistä tutkimustyöllä

Yksi osa Viisaat valinnat -hanketta on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppinaineen nuorten ryhmienvälisiä asenteita koskeva interventiotutkimus. Interventiotutkimuksessa tehdään niin sanottuja kenttäkokeita, joissa sovelletaan kokeellisen tutkimuksen periaatteita kentällä eli todellisissa tilanteissa.

Interventiotutkimus kiinnostaa myös ulkomaisia tutkijoita. Italialaisen Modenan ja Reggio Emilian yliopiston professori Loris Vezzali tekee tutkimusta, joka keskittyy lasten ja nuorten ryhmienvälisiin asenteisiin. Hänen mukaansa sosiaalipsykologisesta näkökulmasta laaditut interventiotutkimukset kouluissa ovat melko harvinaisia.

Vezzali kertoo kiinnostuneensa alun perin sosiaalipsykologiasta, koska tieteenalalla on vaikutusta moniin arkipäivän tilanteisiin. ”Päätin keskittyä ryhmienvälisiin suhteisiin, kun tutustuin ensimmäisen kerran sosiaalisen identiteetin teoriaan. Mielestäni vaikutti siltä, että teoria ei ainoastaan selitä ryhmien välisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisia ilmiöitä, vaan pystyy lisäksi todella tarjoamaan välineitä näiden konfliktien ratkaisemiseen”, hän toteaa.

Vezzalin mukaan italialaisissa kouluissa maahanmuuttajien määrän kasvun myötä on selkeästi havaittavissa integraatio-ongelmia, sillä toimia positiivisten kulttuurienvälisten suhteiden edistämiseksi on tehty hyvin vähän tai ei lähes ollenkaan. Hän tuo esiin myös muunlaisissa ryhmienvälisissä suhteissa näkyviä ongelmia: ”esimerkiksi jos luokassa on yksikin vammainen oppilas, on vaikeaa saada oppilaita olemaan vuorovaikutuksessa yli ryhmärajojen, jolloin vammaiset lapset ovat usein sosiaalisesti eristyksissä.”

Ryhmienvälisten suhteiden parantamisessa Vezzali näkee opettajan roolin olevan merkittävä, koska opettaja toimii auktoriteettina ja roolimallina. Ongelmana on kuitenkin hänen mukaansa opettajille suunnatun tarkan ohjeistuksen puute ryhmienvälisten suhteiden käsittelyssä. ”Tämä ratkaiseva rooli – – on jätetty opettajan henkilökohtaisen ymmärryksen varaan, eikä opettajaa ole valmisteltu huolellisesti integraatioon ja ryhmienvälisiin suhteisiin liittyviin ongelmiin.”

Vezzali pitää kiintoisana tutkimusalan yleiskuvan muuttumista: ”on havaittavissa mielenkiinnon lisääntymistä tärkeiden tutkimuskysymysten suoraan tarkasteluun kentällä, vaikka tähän asti suurin osa opetusympäristössä tehdystä tutkimuksesta on korrelatiivista tai pitkittäistutkimusta varsinaisten interventioiden sijaan.”  Vezzali kertoo itsekin olevansa kiinnostunut laboratoriotutkimuksia enemmän todellisissa ympäristössä tehtävistä tutkimuksista.

Modenan ja Reggio Emilian yliopiston tutkimusprojektin ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa toteutettavan tutkimuksen välinen yhteistyö koskee nimenomaan tutkimusinterventioita kouluissa. Vezzali kokee erityisen mielekkäänä Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kiinnostuksen toteuttaa oikeita interventioita sen sijaan, että tehtäisiin tavanomaisia kyselyitä tai pelkästään testattaisiin uusia teoreettisia malleja oppimisympäristössä.

Vezzali korostaa tärkeänä Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tavoitetta luoda interventio, jota opettajat voisivat itse käyttää työkaluna. Tämä tarjoaisi opettajille apua ja ohjausta ryhmienvälisten suhteiden edistämiseen. ”Tavoitteena on ihan oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaan, mikä puolestaan tuo minut takaisin niihin syihin, jotka vaikuttivat haluuni tehdä sosiaalipsykologista työtä: tehdä jotakin, josta on ihmisille hyötyä”, hän kiteyttää.