Viisaat valinnat ‑hankkeen valmennuksellisista koulutuksista on tähän koottu valittuja näkökulmia. Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat koulutusten osallistujien tekemistä ohjaustilanteiden kuvauksista. Poiminnat on tehnyt pääkouluttaja Leena Rasanen.

Ajattelutottumusten tunnistaminen

Luomme todellisuutta kielenkäytöllä ja ajatuksillamme. Emme aina ole tietoisia, millaisia uskomuksia meillä on ja millaisia päätelmiä tulemme tehneeksi ja kuinka ne vaikuttavat valintoihin ja toimintaan. Uskomusten syntymistä, vahvistumista ja muuttamista voi havainnollistaa vaa’alla (Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä 2016, Uskonko).

Vaaka on vertauskuva mielessämme oleville uskomuksille. Uskomukset rakentuvat toistuvien kokemusten kautta – se mitä toistat, vahvistuu. Ajatteluamme ja sitä kautta toimintaamme ohjaa se vaa’an kuppi, joka on kullakin hetkellä painavampi. Uskonko, että tavoittelemani asia on liian vaikea saavuttaa vai että voin oppia taitavammaksi ja mennä kohti tavoitetta?

Ohjauksen avulla voi kasvattaa pystyvyyden tunnetta ja kasvun asennetta. Opettajan ja ohjaajan on hyvä pysähtyä pohtimaan myös omaa ajatteluaan ja toimintaansa. ”Olen reflektoinut omaa aiempaa toimintaani ja arvioinut entisiä uskomuksiani ihmisen perustarpeista ja toimintatavoista, kyvystä muuttua ja oppia.”

Entä miten saada opiskelijat tunnistamaan ja ravistelemaan omia uskomuksiaan? On hyödyllistä keskustella, miten uskomukset syntyvät. Tarinoita kaveruudesta -materiaalista löytyy hyvää taustatietoa tähän. Esimerkiksi koulunkäyntiin tai oppimiseen liittyviä kielteisiä uskomuksia voi tehdä näkyväksi ja kääntää niitä opiskelijoiden kanssa myönteisempään muotoon.

Lähdevinkkejä
‒ Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä (2016): Uskonko. Otava.
‒ Carol Dweck (2016): Mindset. Viisas elämä.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ohjausote

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa antaa välineitä tasa-arvoisen, arvostavan keskustelun rakentamiseen. Kysymyksiä esittämällä voi auttaa ohjattavaa vahvistamaan vastuullisuutta ja omaa toimijuuttaan. Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus tuo paljon huomiota kysymisen tapaan. Kysymykset pohjautuvat aktiiviseen kuunteluun. Avoimia ja motivoivia kysymyksiä esittämällä ohjauksesta saa mahdollisimman oivalluttavaa. Mikä vastaa opiskelijan tarpeisiin, mikä saa hänet näkemään ja punnitsemaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja? Millaisia vahvuuksia ja voimavaroja hänellä jo on? Miten niitä voi käyttää ja kasvattaa?

Rakentavat kysymykset auttavat näkemään mahdollisuuksia

Tavoitteen tai suunnan hahmottaminen tuo selkeyttä ja rakennetta keskusteluun. ”Kun fokus on tavoitteissa eikä ongelmissa, ollaan jo todella oikealla tiellä, vaikka usein on helppoa aikuisena lähteä käsittelemään ongelmaa ‒ ei niinkään sitä, mihin nuori pyrkii.”

Olen nyt aloittanut keskustelut kysymällä nuoren tavoitetta keskustelulle ja lopussa tarkistanut, saavutettiinko tavoite. Tämä jäsentää ohjauskeskustelun kulkua. Olen myös kiinnittänyt paljon huomiota positiivisen palautteen antamiseen: huomaa hyvä.” Tavoite kannattaa muotoilla mahdollisimman konkreettiseksi ja myönteiseksi. Mitä näkyy, mitä teet, kun kuljet toiveen suuntaan?

Pystyvyyden ja toimijuuden vahvistaminen on avain ohjauksen ongelmakohtiin. Kun ihminen oppii tuntemaan itseään ja reagointitapojaan, hän alkaa löytää keinoja, miten toimia haasteellisissa tilanteissa. Näkökulmat avartuvat.

”Oppilaan vaikeuksissa esittämäni selviytymiskysymykset koen todella hyvinä keinoina, jotta nuori voisi ratkoa tilannettaan niiden avulla. Sama on motivaatiokysymysten kohdalla. Näitä motivaatioasioita olen yrittänyt monin tavoin käyttää työssäni, koska tulevaisuuden haaveilu ja mielikuvat ovat tärkeitä voimavaralähteitä. ”

Selviytymiskysymykset tuovat tilanteeseen uusia näkökulmia ja energiaa. Mikä on auttanut selviytymään, vaikka on ollut näin rankkaa?

Motivaatiokysymykset innostavat ja voimaannuttavat. Mitä uutta haluat oppia ja missä asioissa kehittyä? Mitä haluat saada aikaan?

Pienin askelin eteenpäin

Ohjaustapaamista voi lopuksi koota kysymällä ”mikä voisi olla seuraava pieni askel, joka veisi asiaasi eteenpäin?” tai ”mitä tiedät nyt enemmän/ mikä on selkeämpää kuin ohjauskeskustelun alussa?  Tärkeää on antaa opiskelijalle tarpeeksi aikaa miettiä vastaustaan.

Lähdevinkkejä
‒ Ben Furman ja Tapani Ahola (2012): Ongelmista ratkaisuihin. Tammi.
‒ Harri Hirvihuhta (2006): Coaching – valmenna ja sparraa menestykseen. PRO Tammi
‒ Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara (2009): Ratkaisun taito. PRO Tammi.
‒ Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen (2016): Voimaa. Hyvän elämän polku. Duodecim.
‒ John Murphy (2015): Ratkaisukeskeinen oppilashuoltotyö. Lyhytterapiainstituutti Oy.
‒ Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi (2017): Omannäköinen elämä. Näin teet hyviä valintoja. PS-kustannus.

Vahvuudet ja voimavarat esiin ja käyttöön

Huomion kiinnittäminen opiskelijan vahvuuksiin, taitoihin ja mahdollisuuksiin tuo esiin voimavaroja ja motivaatiota. Tärkeää on tietenkin, että opiskelija itse tunnistaa ja nimeää vahvuuksiaan ja arvostaa omia ominaisuuksiaan ja taitojaan. Opiskelijoiden ammatillisuuden ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen onkin ollut palaute itselleni siitä, että positiivinen psykologia kantaa hedelmää.” Vahvuusperustainen opetus ja ohjaus vahvistaa myönteisiä tunteita, kasvun asennetta ja resilienssiä.

Vahvuuksien tunnistamiseksi voi käyttää ja kokeilla monenlaisia toiminnallisia menetelmiä kuten kortteja ja kuvia, vahvuustestejä, vahvuussanalistoja ja niin edelleen. Opinto-ohjaaja kuvasi: ”Oppilas luki (vahvuus)kortit huolella läpi ja pyysin häntä nimeämään vahvuuksia, joita itsessään tunnistaa. Niitä tulikin yllättävän paljon ja monenlaisia! Kun sitten kysyin, mitä vahvuuksia hän luulee opettajan nimeävän hänestä, niin vastaus oli, että ei ainakaan niitä samoja kuin mitä hän itse nimesi. Hän sanoi, että hänellä on koulurooli (se hankala poika) ja vapaa-ajan rooli, ja nämä roolit ovat täysin erilaiset.”

Duodecimin perustamassa Koulun terveyskirjastossa on hyödyllisiä materiaaleja muun muassa luonteenvahvuuksista ja hyvän huomaamisesta. Kaisa Vuorinen on tehnyt ydinvahvuuksista kattavan opetuspaketin. Terveyskirjastosta löytyy myös arvostavan kohtaamisen välineitä ja videoita, kuten Ben Furmanin laatima tiimityötaitojen kurssi nuorille ja sen tueksi materiaaleja opettajalle tai ohjaajalle.

Lähdevinkkejä
‒ Lauri Järvilehto (2013): Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan. Tammi.
‒ Alex Linley (2008): Average to A+. Realising Strengths in Yourself and Others. CAPP Press.
‒ Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen (2016): Voimaa. Hyvän elämän polku. Duodecim.
‒ Frank Martela (2014): Tahdonvoiman käyttöohje. Tammi.
‒ Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi (2017): Omannäköinen elämä. Näin teet hyviä valintoja. PS-kustannus.
‒ Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.) (2014): Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus.
‒ Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen (2016): Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PS-kustannus. – toimintakortit saatavilla erikseen.
Positiivinen CV eli laaja-alaisten taitojen ansioluettelo, jonka avulla lapsi oppii tunnistamaan osaamistaan: https://www.positiivinencv.fi

Tietoinen läsnäolo ja itsemyötätunto ohjauksessa

Tietoisuustaidot lisäävät ymmärrystä muun muassa siitä, millaisia ajatuksia mielessä liikkuu ja mitä ne saavat aikaan. Kun oppii pysähtymään ja huomaamaan ajatusten virtaa, ymmärtää myös, miten keskeisessä roolissa tilanteiden ja tunteiden tulkinta on käyttäytymisen kannalta. On tärkeää huomata, mitä stressaavassa tilanteessa tapahtuu. Silloin voi oppia myös ymmärtämään ja säätelemään tunteita ja toimintaansa. Aikuisen malli on tässä lapselle tärkeä.

Empatia ja myötätunto välittyvät pienistä hetkistä ja luovat turvallisuutta. Joukkoon kuulumisen ja yhteyden kokemukset syntyvät jo hymystä, arvostavasta katseesta, sopivasta kosketuksesta, hyväksyvästä suhtautumisesta. Jokainen voi oppia myös kohtaamaan itseään ystävällisesti, olemaan myötätuntoinen itseä kohtaan.

Itsemyötätunto on yhteydessä terveeseen itsetuntoon ja itseluottamukseen. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen auttaa oppimista ja tavoitteiden saavuttamista voimistaen omanarvon tunnetta, kasvun asennetta ja uskoa muutoskykyyn. Myös koettu tyytyväisyys, onnellisuus ja optimismi vahvistuvat. Itsensä kohtaaminen ystävällisyydellä, kannustaen ja rohkaisten on tarpeen erityisesti silloin, kun kohtaa paineita ja kokee riittämättömyyttä tai epävarmuutta. Kokiessa epäonnistumisia ei tarvitse jäädä soimaamaan itseään, vaan voi oppia rakentavaa suhtautumista ja ymmärrystä nouseviin tunteisiin. Kyse on myös itselleen sopivien rauhoittumisen keinojen löytämisestä ja käyttämisestä.

Ohjaukseen sopii mukaan näkökulma, miten oppia huomaamaan sitä, mitä tarvitsee voidakseen hyvin ja mikä antaa virtaa sekä miten voi arvostaa itseään ja kasvattaa uskallusta mennä kohti uusia juttuja ja mahdollisuuksia.

Lähdevinkkejä
Mindfulness:
‒ Peter Fowelin (2014): Mindfulness luokkahuoneessa. Basam Books. (alkup. Mindfulness i klassrummet 2011)
‒ Daniel Rechtschaffen (2017): Keskittymiskykyä luokkaan: tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja. PS-kustannus.
‒ Daniel Siegel (2015):  Brainstorm – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys. Basam books.
‒ Sarah Silverton (2012): Mindfulness. Tietoisen läsnäolon läpimurto. Schildts & Söderströms.
‒ Reija Suntio (2015): Kesytä jännitys. Opas kasvattajalle. Ps-kustannus.
‒ Mark Williams ja Danny Penman (2012): Tietoinen läsnäolo. Löydä rauha kiireen keskellä. Basam Books. (alkup. Mindfulness 2011)
Itsemyötätunto:
‒ Christopher K. Germer (2010): Myötätunnon tie. Basam Books. Englanninkiel. alkuteos: The Mindful Path to Self-Compassion, Guilford (2009)
‒ Ronnie Grandell (2015): Itsemyötätunto. Tammi.
‒ Kristin Neff (2016): Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Viisas elämä. Alkuteos: Self-compassion – stop beating yourself up and leave insecurity behind. William Morrow (2011).
‒ Kristin Neffin sivut: self-compassion.org
‒ Nuorille ja nuorille aikuiselle suunnattu itsemyötätuntoa kehittävä ohjelma Making Friends with Yourself: www.mindfulselfcompassionforteens.com

 

Sisällöt koonnut: Leena Rasanen, TaitoBa House

Teemasivut itsemyötätunnosta ja tietoisesta läsnäolosta: www.selfcompassion.fi