Viisaat valinnat -hankkeen päätösseminaarissa 19.1.2018 jaettiin kokemuksia ja hyväksi koettuja ohjausmenetelmiä, joilla voidaan muun muassa edistää oppilaiden omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistamista. Puheenvuoroissa kuvattiin hankkeessa tehtyä tutkimusta sekä saatiin kansainvälistä näkökulmaa ryhmien välisten suhteiden edistämiseen professori Loris Vezzalin esityksestä ”Fostering intergroup tolerance in schools”. Seminaarissa oli myös työpajatyöskentelyä.

Hankkeen tutkimuksesta ja saaduista tuloksista

Viivi Mäkinen Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tieteenalalta oli päätösseminaarissa puhumassa hankkeen tutkimusosuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on tukea myönteisiä ryhmienvälisiä suhteita kouluissa. Tavoitteeseen on pyritty kehittämällä tutkimukseen perustuvaa menetelmää, jonka tarkoituksena on vaikuttaa nuorten etnisiin asenteisiin ja ryhmäsuhteiden parantamiseen.

Viisaat valinnat -hankkeen tutkimusryhmä on kehittänyt Tarinoita kaveruudesta -materiaalia sekä soveltanut sitä oppilaanohjaukseen. Tutkimus on sisältänyt kenttäkokeita, jotka muodostuivat niin sanotuista interventiotunneista.

Mäkinen avasi päätösseminaarissa tähän mennessä saatuja tutkimustuloksia, joihin voi tutustua tarkemmin alla olevan materiaalin kautta. Yhteenvetona tuloksista Mäkinen kertoi suomalaisnuorten asenteiden olevan keskimäärin melko myönteisiä ja eniten interventiosta olivat hyötyneet ne nuoret, joilla etniset asenteet ovat alun perin olleet melko kielteisiä.

Professori Loris Vezzalin näkökulma ryhmienvälisiin suhteisiin

Mäkisen lisäksi hankkeen teemoista tieteellisestä näkökulmasta oli puhumassa professori Loris Vezzali, joka on tehnyt interventiotutkimusta Italiassa Modenan ja Reggio Emilian yliopistossa. Myös hänen tutkimustensa tavoitteena on ollut lasten ja nuorten ryhmienvälisten suhteiden parantaminen.

Myös Vezzali kertoi hyödyntäneensä interventioissa tarinamenetelmää, mutta hän oli pyrkinyt löytämään keksittyjen sijaan valmiita tarinoita, joilla olisi vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin. Vezzalin mukaan tällaisia tarinoita on vaikea löytää, mutta esimerkiksi Harry Potter -kirjojen lukemisella oli havaittu positiivista vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin hänen tutkimuksessaan.

Harry Potter -kirjojen päähenkilö on tarinassa tekemisissä marginalisoitujen ryhmien edustajien kanssa, minkä kautta lapset tulivat tietoisiksi sosiaalisista eriarvoisuuksista. Olennaista asenteen muuttumisen kannalta oli Vezzalin mukaan se, että lukija identifioituu tarinan päähenkilön kanssa.

Harry Potter -kirjojen lisäksi Vezzali kertoi käyttäneensä interventioissa oppilaiden itse tekemiä videoita. Oppilaat kuvasivat videoita ryhmissä, jotka koostuivat eri ihmisryhmien edustajista. Itse videon kuvaamisen lisäksi ryhmät kuvasivat myös videoiden tekoprosessia. Oppilaiden kuvaamat videot, joissa esimerkiksi eri ihmisryhmien edustajilla oli hauskaa yhdessä, näytettiin muille oppilaille ja tutkittiin, oliko vidoilla positiivista vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin.

Pienten lasten kohdalla Vezzali kertoi testanneensa niin sanottua mental imagery ‑metodia. Lapset piirsivät ja samalla kuvittelivat positiivisia kohtaamisia itselleen ulkopuolisen ryhmän jäsenen, esimerkiksi vammaisen henkilön kanssa.

Vezzalin esityksessä tuli esiin paljon kiinnostavia näkökulmia ryhmienvälisiin suhteisiin liittyvästä tutkimuksesta sekä keinoista, joilla ryhmienvälisiä suhteita voidaan pyrkiä parantamaan kouluissa. Professori Vezzalin ajatuksia voi lukea lisää haastattelujutusta.

Työpajatyöskentelyä ja välineitä ohjaukseen

Päätösseminaarissa toteutettiin myös työpajoja, joihin seminaariosallistujat jakautuivat kiinnostuksensa mukaan. Työpajat järjestettiin seuraavista aiheista:

  1. Mindfulness-asenteet ja taidot ohjaustyössä tapausesimerkein (Susanna Tamminen, opinto-ohjaaja)
  2. Ryhmän toiminnan aloittaminen (Mervi Salonen, opettaja ja ryhmänohjaaja)
  3. Uskomukset ja niiden työstäminen ohjauksessa (Sari Heiskanen, opinto-ohjaaja)
  4. Vahvuuksien tunnistaminen yläkoulussa (Samuli Lindvall, opinto-ohjaaja)
  5. Aistien tila ‒ lempipaikka (Henrika Aaltonen, erityisopettaja ja kotitalousopettaja)
  6. Ohjaava ja valmentava työote ohjauksessa (Kristina Ström ja Kati Pakkala, KSAO)
  7. OP2-nyyttärit (Hanna Katajamäki, opinto-ohjauksen lehtori)
  8. Voimaannuttava mielikuvamatka ja sen toiminnallinen työstäminen (Sirkku Ingervo, opinto-ohjaaja)

Seminaarin lopuksi työpajoista keskusteltiin yhteisesti, minkä perusteella vaikutti siltä, että pajat olivat herättäneet ajatuksia monipuolisesti.

Osallistujat esimerkiksi pohdiskelivat itsemyötätuntoa ja sitä, kuinka itselleen ei tulisi olla liian ankara. Jos on myötätuntoinen itseään kohtaan, on helpompi olla myötätuntoinen myös ohjattavia kohtaan. Itsemyötätuntoa sivuten pohdittiin myös sitä, että hidastamalla omaa työtahtia voi saadakin yllättäen enemmän aikaan.

Esille nostettiin myös kollegoiden välisen yhteistyön ja prosessinomaisuuden tärkeys ryhmien ohjauksessa. Uskomusten tunnistamista pidettiin hyödyllisenä niin oppilaiden kuin aikuistenkin ohjauksessa esimerkiksi osana uravalmennusta. Lisäksi keskustelussa nousi ajatus siitä, että opotunnin nimen pitäisi oikeastaan olla oppilaan tunti, sillä onhan sen tarkoituksena keskittyä nimenomaan oppilaaseen ja ohjata oppilasta hänen omien vahvuuksiensa kautta.

Osallistujat kokivat voivansa hyödyntää työpajojen antia omassa työssään sekä saaneensa ideoita ja innostusta arkeen. Viisaat valinnat -hankkeessa on muun muassa pyritty opinto-ohjauksen kehittämiseen ja opinto-ohjaajien osaamisen vahvistamiseen, ja päätösseminaarissa esitettiinkin runsaasti ajatuksia ja välineitä, jotka tukevat näitä tavoitteita.

Materiaalia seminaarista

Viivi Mäkinen: Tuloksia Viisaat valinnat -hankkeen interventiotutkimuksesta

Sirkku Ingervo: Mielikuvamatkaohje

Kouvolan seudun ammattiopisto, KSAO: PowerPoint-esitys, Askelmerkit, Ope valmentajana -opas