Hankkeen tuloksia ja viimeisiä kuulumisia

Viisaat valinnat -hanke päättyi maaliskuussa 2018. On siis aika pohtia, mitä hankkeessa on saatu aikaan. Hankkeen yksi tulos on tämä Viisaat valinnat -verkkosivu, jonka kautta hankkeen tuotokset ovat käytettävissä myös sen päättymisen jälkeen.

Mistä kaikki alkoi?

Viisaat valinnat -hanke sai Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen ja käynnistyi huhtikuussa 2015. Hankkeella haluttiin tarttua nuorten koulutuksesta syrjäytymisen ongelmaan. Ajatuksena oli kannustaa opiskelemaan myös sellaisia kohderyhmiä, jotka yleensä päättävät opintiensä peruskouluun. Tähän päätettiin pyrkiä vaikuttamalla nuorten asenteisiin ja kehittämällä opinto-ohjaajien osaamista. Pohjimmiltaan ajatuksena oli siis auttaa nuoria tekemään viisaita valintoja.

Hankkeella haluttiin tukea ajatusta, että kaikilla tulisi olla taustasta riippumatta mahdollisuus hakeutua koulutukseen. Lähtökohtana olivat tutkimukset, joiden mukaan kaikki nuoret, erityisesti maahanmuuttajataustaiset, eivät ole tasa-arvoisessa asemassa koulutukseen hakeutumisessa. Niinpä hankkeessa päätettiin nuorten syrjäytymisen estämisen lisäksi pyrkiä tukemaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvien yläkouluikäisten myönteistä suhtautumista toisiinsa.

Viisaat valinnat -hankkeen toteuttivat Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+ sekä Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tieteenala, joista ensimmäinen järjesti ohjauksellisia koulutuksia opinto-ohjaajille sekä muille nuoria ohjaaville tahoille ja jälkimmäinen käynnisti nuorten ryhmienvälisiä suhteita koskevan interventiotutkimuksen.

Ennen Viisaat valinnat -hanketta hankekumppanit olivat toteuttaneet Monni – Monikulttuurisempi koulu ‑hankkeen vuosina 2009–2012. Monni-hankkeessa tuotettiin Tarinoita kaveruudesta -oppimateriaali, jonka tarkoituksena on vaikuttaa yläkouluikäisten etnisiin asenteisiin. Viisaat valinnat -hanke käynnistettiin Monni-hankkeesta saatujen tulosten, kuten Tarinoita kaveruudesta ‑materiaalin, kehittämiseksi edelleen.

Koulutuksista tukea ohjaustyöhön

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n hankkeessa toteuttamat koulutukset kulkivat nimellä Viisaita valintoja – lisää mahdollisuusajattelua ohjaukseen. Koulutukset täyttyivät nopeasti, mikä vahvisti ajatusta, että opinto-ohjaajat kokivat tarvetta käsitellä hankkeen teemoja.

Koulutuskokonaisuus toteutettiin viidelle eri ryhmälle, ja yhteensä koulutuksiin osallistui 90 henkilöä. Kolme koulutusta järjestettiin Helsingissä, yksi Lahdessa ja yksi Kotkassa. Osallistujat toteuttivat koulutusten aikana omien ryhmiensä ja ohjattaviensa kanssa eri kouluasteilla monenlaisia ohjauskokeiluja, joista syntyneet kokemukset ja hyvät käytännöt jaettiin koulutuksen muille osallistujille.

Koulutusten avulla vahvistetiin osallistujien valmiutta ohjata erilaisia oppilaita, niin maahanmuuttajataustaisia kuin valtaväestöönkin kuuluvia. Koulutukseen osallistuville haluttiin tarjota menetelmiä, joita hyödyntää oppilaiden vahvuuksien löytämisessä sekä oppilaiden oman tulevaisuuspohdinnan ohjaamisessa. Koulutuksissa vallinnut ratkaisu- ja mahdollisuuskeskeinen ajattelu sekä konkreettisten menetelmien oppiminen edistivät myös ohjaajien oman toiminnan reflektointia ja kehittämistä.

Koulutusten syvempänä tavoitteena oli niihin osallistuneiden opinto-ohjaajien ja muiden ohjaustyötä tekevien kautta vahvistaa oppilaiden ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta ja tukea oppilaiden ryhmätaitoja, joista on molemmista hyötyä tulevaisuuden työelämässä.

Koulutusosallistujilta kerättiin palautteita, mitkä olivat pääsääntöisesti hyvin myönteisiä. Osallistujat pitivät erityisesti saamastaan vertaistuesta, sillä koulutuksissa päästiin jakamaan ajatuksia ja menetelmiä kollegoiden kesken. Palautteiden perusteella osallistujat kokivat saaneensa uusia ohjausmenetelmiä työhönsä, mikä tukee hankkeen tavoitetta kehittää opinto-ohjaajien osaamista.

Harmillisesti suuri joukko halukkaita ei mahtunut koulutuksiin, joten tarvetta vastaaville olisi varmasti jatkossakin. Viisaita valintoja -koulutusten pohjalta hankkeessa pilotoitiinkin myös tiivissisältöisempi verkkokoulutus. Pilotin tarkoituksena oli kartoittaa, millainen verkkokoulutus hankkeen aiheista voitaisiin tulevaisuudessa järjestää opinto-ohjaajille. Koulutuspilottiin osallistui 11 henkilöä, jotka suorittavat verkkokoulutuksen itsenäisesti kahden viikon aikana.

Tutkimusta ryhmienvälisistä suhteista

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tieteenala toteutti Viisaat valinnat -hankkeen tutkimusosuuden. Hankkeen aikana järjestettiin kolme kenttäkokeellista tutkimusta. Tutkimuksiin osallistui 7. ja 8.-luokkalaisia nuoria 23 yläkoulusta Lahdesta, Kotkasta ja pääkaupunkiseudulta. Yhteensä tutkimukseen osallistuneita nuoria oli yli kaksituhatta.

Tutkimusprojektin tavoitteena oli edistää nuorten myönteisiä ryhmienvälisiä suhteita kouluissa. Etnisiin asenteisiin pyrittiin vaikuttamaan niin sanotun intervention avulla, joka perustui tarinamenetelmään. Tutkimusprojektissa myös kehitettiin menetelmää opinto-ohjauksessa käytettäväksi. Tarinoita kaveruudesta -materiaali, johon sisältyy muun muassa opettajan opas, päivitettiinkin hankkeen aikana.

Tutkimukseen osallistuneiden nuorten asenteet muihin ryhmiin kuuluvia kohtaan olivat jo ennen tutkimuksessa toteutettuja interventioita keskimäärin hyvin myönteisiä. Jo tämä tieto itsessään on kiinnostava ja ehkä yllättäväkin – positiivisessa mielessä.

Tutkimuksen mukaan interventioilla voitiin kuitenkin vaikuttaa nuorten asenteisiin. Vaikutus näkyi parhaiten suomalaistaustaisilla tytöillä, joiden suhtautuminen ulkomaalaistaustaisiin oli kielteisintä enne interventiota. Negatiivisesti suhtautuvien oppilaiden (syystä tai toisesta juuri tyttöjen) asenteita pystyttiin siis muuttamaan positiivisempaan suuntaan interventioiden avulla. Interventioista hyötyvätkin eniten juuri sellaiset henkilöt, joiden asenteet ylipäänsä voivat muuttua parempaan suuntaan.

Tutkimuksen mukaan interventioilla oli myönteisiä vaikutuksia myös vähemmistönuorten asenteisiin. Heidän kokemuksensa siitä, mitä suomalaiset ajattelevat ulkomaalaistaustaisista, muuttuivat interventioiden myötä myönteisemmiksi. Nämä nuoret ovat tulevaisuudessa todennäköisesti halukkaampia kohtaamaan toiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä, mikä on laajemmassakin mielessä yhteiskunnallisesti merkittävää. Intervention vaikutus ryhmienvälisiin suhteisiin voi siis esimerkiksi vähentää maahanmuuttajataustaisten nuorten riskiä syrjäytyä.

Hankkeen tutkimusprojekti tuotti uutta tietoa tarinoihin pohjautuvasta interventiomenetelmästä, mitä voidaan jatkossa hyödyntää ryhmienvälisten suhteiden parantamisessa. Tarinoita kaveruudesta ‑materiaalia voidaan itsenäisesti käyttää koulujen monikulttuurisuuskasvatuksessa ja myönteisten ryhmäsuhteiden rakentamisessa myös hankkeen päättymisen jälkeen, sillä se on ladattavissa Viisaat valinnat ‑verkkosivulta täältä.

Mihin päädyttiin?

Hankkeen voidaan saatujen palautteiden ja tulosten perusteella sanoa onnistuneen odotusten mukaan. Selkeästi hankkeen teemoja pidetään tärkeinä, sillä hanke herätti kohderyhmissään paljon kiinnostusta.

Hankkeen tuloksista jää nähtäväksi ainakin tämä Viisaat valinnat -verkkosivu, mistä löytyy Tarinoita kaveruudesta ‑materiaalin ja muun kiinnostavan sisällön lisäksi aivan uusi oppilaanohjauksen tehtäväpaketti Käännekohtia ja viisaita valintoja ‒ tehtäviä opinto-ohjaukseen. Mediakasvatuskeskus Metkan ja Nuorten toimintakeskus Hapen tuottamassa kokonaisuudessa nuoret pääsevät itse ääneen, sillä paketti rakentuu nuorten videotarinoiden ympärille. Tehtävien kautta nuoria ohjataan tiedostamaan omia ammatillisia intressejään ja annetaan työkaluja haastavien elämäntilanteiden tuoman paineen hallitsemiseen.

Viisaat valinnat -hankkeen toteuttajat kiittävät kaikkia hankkeeseen osallistuneita sekä siitä kiinnostuneita. Vaikka hanke onkin nyt päättynyt, sen tuotoksia voivat kaikki halukkaat hyödyntää tällä verkkosivulla!

Hankkeen päätösseminaari

Viisaat valinnat -hankkeen päätösseminaarissa 19.1.2018 jaettiin kokemuksia ja hyväksi koettuja ohjausmenetelmiä, joilla voidaan muun muassa edistää oppilaiden omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien tunnistamista. Puheenvuoroissa kuvattiin hankkeessa tehtyä tutkimusta sekä saatiin kansainvälistä näkökulmaa ryhmien välisten suhteiden edistämiseen professori Loris Vezzalin esityksestä ”Fostering intergroup tolerance in schools”. Seminaarissa oli myös työpajatyöskentelyä.

Hankkeen tutkimuksesta ja saaduista tuloksista

Viivi Mäkinen Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tieteenalalta oli päätösseminaarissa puhumassa hankkeen tutkimusosuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on tukea myönteisiä ryhmienvälisiä suhteita kouluissa. Tavoitteeseen on pyritty kehittämällä tutkimukseen perustuvaa menetelmää, jonka tarkoituksena on vaikuttaa nuorten etnisiin asenteisiin ja ryhmäsuhteiden parantamiseen.

Viisaat valinnat -hankkeen tutkimusryhmä on kehittänyt Tarinoita kaveruudesta -materiaalia sekä soveltanut sitä oppilaanohjaukseen. Tutkimus on sisältänyt kenttäkokeita, jotka muodostuivat niin sanotuista interventiotunneista.

Mäkinen avasi päätösseminaarissa tähän mennessä saatuja tutkimustuloksia, joihin voi tutustua tarkemmin alla olevan materiaalin kautta. Yhteenvetona tuloksista Mäkinen kertoi suomalaisnuorten asenteiden olevan keskimäärin melko myönteisiä ja eniten interventiosta olivat hyötyneet ne nuoret, joilla etniset asenteet ovat alun perin olleet melko kielteisiä.

Professori Loris Vezzalin näkökulma ryhmienvälisiin suhteisiin

Mäkisen lisäksi hankkeen teemoista tieteellisestä näkökulmasta oli puhumassa professori Loris Vezzali, joka on tehnyt interventiotutkimusta Italiassa Modenan ja Reggio Emilian yliopistossa. Myös hänen tutkimustensa tavoitteena on ollut lasten ja nuorten ryhmienvälisten suhteiden parantaminen.

Myös Vezzali kertoi hyödyntäneensä interventioissa tarinamenetelmää, mutta hän oli pyrkinyt löytämään keksittyjen sijaan valmiita tarinoita, joilla olisi vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin. Vezzalin mukaan tällaisia tarinoita on vaikea löytää, mutta esimerkiksi Harry Potter -kirjojen lukemisella oli havaittu positiivista vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin hänen tutkimuksessaan.

Harry Potter -kirjojen päähenkilö on tarinassa tekemisissä marginalisoitujen ryhmien edustajien kanssa, minkä kautta lapset tulivat tietoisiksi sosiaalisista eriarvoisuuksista. Olennaista asenteen muuttumisen kannalta oli Vezzalin mukaan se, että lukija identifioituu tarinan päähenkilön kanssa.

Harry Potter -kirjojen lisäksi Vezzali kertoi käyttäneensä interventioissa oppilaiden itse tekemiä videoita. Oppilaat kuvasivat videoita ryhmissä, jotka koostuivat eri ihmisryhmien edustajista. Itse videon kuvaamisen lisäksi ryhmät kuvasivat myös videoiden tekoprosessia. Oppilaiden kuvaamat videot, joissa esimerkiksi eri ihmisryhmien edustajilla oli hauskaa yhdessä, näytettiin muille oppilaille ja tutkittiin, oliko vidoilla positiivista vaikutusta ryhmienvälisiin suhteisiin.

Pienten lasten kohdalla Vezzali kertoi testanneensa niin sanottua mental imagery ‑metodia. Lapset piirsivät ja samalla kuvittelivat positiivisia kohtaamisia itselleen ulkopuolisen ryhmän jäsenen, esimerkiksi vammaisen henkilön kanssa.

Vezzalin esityksessä tuli esiin paljon kiinnostavia näkökulmia ryhmienvälisiin suhteisiin liittyvästä tutkimuksesta sekä keinoista, joilla ryhmienvälisiä suhteita voidaan pyrkiä parantamaan kouluissa. Professori Vezzalin ajatuksia voi lukea lisää haastattelujutusta.

Työpajatyöskentelyä ja välineitä ohjaukseen

Päätösseminaarissa toteutettiin myös työpajoja, joihin seminaariosallistujat jakautuivat kiinnostuksensa mukaan. Työpajat järjestettiin seuraavista aiheista:

  1. Mindfulness-asenteet ja taidot ohjaustyössä tapausesimerkein (Susanna Tamminen, opinto-ohjaaja)
  2. Ryhmän toiminnan aloittaminen (Mervi Salonen, opettaja ja ryhmänohjaaja)
  3. Uskomukset ja niiden työstäminen ohjauksessa (Sari Heiskanen, opinto-ohjaaja)
  4. Vahvuuksien tunnistaminen yläkoulussa (Samuli Lindvall, opinto-ohjaaja)
  5. Aistien tila ‒ lempipaikka (Henrika Aaltonen, erityisopettaja ja kotitalousopettaja)
  6. Ohjaava ja valmentava työote ohjauksessa (Kristina Ström ja Kati Pakkala, KSAO)
  7. OP2-nyyttärit (Hanna Katajamäki, opinto-ohjauksen lehtori)
  8. Voimaannuttava mielikuvamatka ja sen toiminnallinen työstäminen (Sirkku Ingervo, opinto-ohjaaja)

Seminaarin lopuksi työpajoista keskusteltiin yhteisesti, minkä perusteella vaikutti siltä, että pajat olivat herättäneet ajatuksia monipuolisesti.

Osallistujat esimerkiksi pohdiskelivat itsemyötätuntoa ja sitä, kuinka itselleen ei tulisi olla liian ankara. Jos on myötätuntoinen itseään kohtaan, on helpompi olla myötätuntoinen myös ohjattavia kohtaan. Itsemyötätuntoa sivuten pohdittiin myös sitä, että hidastamalla omaa työtahtia voi saadakin yllättäen enemmän aikaan.

Esille nostettiin myös kollegoiden välisen yhteistyön ja prosessinomaisuuden tärkeys ryhmien ohjauksessa. Uskomusten tunnistamista pidettiin hyödyllisenä niin oppilaiden kuin aikuistenkin ohjauksessa esimerkiksi osana uravalmennusta. Lisäksi keskustelussa nousi ajatus siitä, että opotunnin nimen pitäisi oikeastaan olla oppilaan tunti, sillä onhan sen tarkoituksena keskittyä nimenomaan oppilaaseen ja ohjata oppilasta hänen omien vahvuuksiensa kautta.

Osallistujat kokivat voivansa hyödyntää työpajojen antia omassa työssään sekä saaneensa ideoita ja innostusta arkeen. Viisaat valinnat -hankkeessa on muun muassa pyritty opinto-ohjauksen kehittämiseen ja opinto-ohjaajien osaamisen vahvistamiseen, ja päätösseminaarissa esitettiinkin runsaasti ajatuksia ja välineitä, jotka tukevat näitä tavoitteita.

Materiaalia seminaarista

Viivi Mäkinen: Tuloksia Viisaat valinnat -hankkeen interventiotutkimuksesta

Sirkku Ingervo: Mielikuvamatkaohje

Kouvolan seudun ammattiopisto, KSAO: PowerPoint-esitys, Askelmerkit, Ope valmentajana -opas

Näkökulmia ohjaukseen

Viisaat valinnat ‑hankkeen valmennuksellisista koulutuksista on tähän koottu valittuja näkökulmia. Tekstissä esiintyvät lainaukset ovat koulutusten osallistujien tekemistä ohjaustilanteiden kuvauksista. Poiminnat on tehnyt pääkouluttaja Leena Rasanen.

Ajattelutottumusten tunnistaminen

Luomme todellisuutta kielenkäytöllä ja ajatuksillamme. Emme aina ole tietoisia, millaisia uskomuksia meillä on ja millaisia päätelmiä tulemme tehneeksi ja kuinka ne vaikuttavat valintoihin ja toimintaan. Uskomusten syntymistä, vahvistumista ja muuttamista voi havainnollistaa vaa’alla (Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä 2016, Uskonko).

Vaaka on vertauskuva mielessämme oleville uskomuksille. Uskomukset rakentuvat toistuvien kokemusten kautta – se mitä toistat, vahvistuu. Ajatteluamme ja sitä kautta toimintaamme ohjaa se vaa’an kuppi, joka on kullakin hetkellä painavampi. Uskonko, että tavoittelemani asia on liian vaikea saavuttaa vai että voin oppia taitavammaksi ja mennä kohti tavoitetta?

Ohjauksen avulla voi kasvattaa pystyvyyden tunnetta ja kasvun asennetta. Opettajan ja ohjaajan on hyvä pysähtyä pohtimaan myös omaa ajatteluaan ja toimintaansa. ”Olen reflektoinut omaa aiempaa toimintaani ja arvioinut entisiä uskomuksiani ihmisen perustarpeista ja toimintatavoista, kyvystä muuttua ja oppia.”

Entä miten saada opiskelijat tunnistamaan ja ravistelemaan omia uskomuksiaan? On hyödyllistä keskustella, miten uskomukset syntyvät. Tarinoita kaveruudesta -materiaalista löytyy hyvää taustatietoa tähän. Esimerkiksi koulunkäyntiin tai oppimiseen liittyviä kielteisiä uskomuksia voi tehdä näkyväksi ja kääntää niitä opiskelijoiden kanssa myönteisempään muotoon.

Lähdevinkkejä
‒ Saku Tuominen ja Annamari Heikkilä (2016): Uskonko. Otava.
‒ Carol Dweck (2016): Mindset. Viisas elämä.

Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen ohjausote

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa antaa välineitä tasa-arvoisen, arvostavan keskustelun rakentamiseen. Kysymyksiä esittämällä voi auttaa ohjattavaa vahvistamaan vastuullisuutta ja omaa toimijuuttaan. Ratkaisukeskeinen vuorovaikutus tuo paljon huomiota kysymisen tapaan. Kysymykset pohjautuvat aktiiviseen kuunteluun. Avoimia ja motivoivia kysymyksiä esittämällä ohjauksesta saa mahdollisimman oivalluttavaa. Mikä vastaa opiskelijan tarpeisiin, mikä saa hänet näkemään ja punnitsemaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja? Millaisia vahvuuksia ja voimavaroja hänellä jo on? Miten niitä voi käyttää ja kasvattaa?

Rakentavat kysymykset auttavat näkemään mahdollisuuksia

Tavoitteen tai suunnan hahmottaminen tuo selkeyttä ja rakennetta keskusteluun. ”Kun fokus on tavoitteissa eikä ongelmissa, ollaan jo todella oikealla tiellä, vaikka usein on helppoa aikuisena lähteä käsittelemään ongelmaa ‒ ei niinkään sitä, mihin nuori pyrkii.”

Olen nyt aloittanut keskustelut kysymällä nuoren tavoitetta keskustelulle ja lopussa tarkistanut, saavutettiinko tavoite. Tämä jäsentää ohjauskeskustelun kulkua. Olen myös kiinnittänyt paljon huomiota positiivisen palautteen antamiseen: huomaa hyvä.” Tavoite kannattaa muotoilla mahdollisimman konkreettiseksi ja myönteiseksi. Mitä näkyy, mitä teet, kun kuljet toiveen suuntaan?

Pystyvyyden ja toimijuuden vahvistaminen on avain ohjauksen ongelmakohtiin. Kun ihminen oppii tuntemaan itseään ja reagointitapojaan, hän alkaa löytää keinoja, miten toimia haasteellisissa tilanteissa. Näkökulmat avartuvat.

”Oppilaan vaikeuksissa esittämäni selviytymiskysymykset koen todella hyvinä keinoina, jotta nuori voisi ratkoa tilannettaan niiden avulla. Sama on motivaatiokysymysten kohdalla. Näitä motivaatioasioita olen yrittänyt monin tavoin käyttää työssäni, koska tulevaisuuden haaveilu ja mielikuvat ovat tärkeitä voimavaralähteitä. ”

Selviytymiskysymykset tuovat tilanteeseen uusia näkökulmia ja energiaa. Mikä on auttanut selviytymään, vaikka on ollut näin rankkaa?

Motivaatiokysymykset innostavat ja voimaannuttavat. Mitä uutta haluat oppia ja missä asioissa kehittyä? Mitä haluat saada aikaan?

Pienin askelin eteenpäin

Ohjaustapaamista voi lopuksi koota kysymällä ”mikä voisi olla seuraava pieni askel, joka veisi asiaasi eteenpäin?” tai ”mitä tiedät nyt enemmän/ mikä on selkeämpää kuin ohjauskeskustelun alussa?  Tärkeää on antaa opiskelijalle tarpeeksi aikaa miettiä vastaustaan.

Lähdevinkkejä
‒ Ben Furman ja Tapani Ahola (2012): Ongelmista ratkaisuihin. Tammi.
‒ Harri Hirvihuhta (2006): Coaching – valmenna ja sparraa menestykseen. PRO Tammi
‒ Harri Hirvihuhta ja Anneli Litovaara (2009): Ratkaisun taito. PRO Tammi.
‒ Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen (2016): Voimaa. Hyvän elämän polku. Duodecim.
‒ John Murphy (2015): Ratkaisukeskeinen oppilashuoltotyö. Lyhytterapiainstituutti Oy.
‒ Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi (2017): Omannäköinen elämä. Näin teet hyviä valintoja. PS-kustannus.

Vahvuudet ja voimavarat esiin ja käyttöön

Huomion kiinnittäminen opiskelijan vahvuuksiin, taitoihin ja mahdollisuuksiin tuo esiin voimavaroja ja motivaatiota. Tärkeää on tietenkin, että opiskelija itse tunnistaa ja nimeää vahvuuksiaan ja arvostaa omia ominaisuuksiaan ja taitojaan. Opiskelijoiden ammatillisuuden ja vuorovaikutustaitojen kehittyminen onkin ollut palaute itselleni siitä, että positiivinen psykologia kantaa hedelmää.” Vahvuusperustainen opetus ja ohjaus vahvistaa myönteisiä tunteita, kasvun asennetta ja resilienssiä.

Vahvuuksien tunnistamiseksi voi käyttää ja kokeilla monenlaisia toiminnallisia menetelmiä kuten kortteja ja kuvia, vahvuustestejä, vahvuussanalistoja ja niin edelleen. Opinto-ohjaaja kuvasi: ”Oppilas luki (vahvuus)kortit huolella läpi ja pyysin häntä nimeämään vahvuuksia, joita itsessään tunnistaa. Niitä tulikin yllättävän paljon ja monenlaisia! Kun sitten kysyin, mitä vahvuuksia hän luulee opettajan nimeävän hänestä, niin vastaus oli, että ei ainakaan niitä samoja kuin mitä hän itse nimesi. Hän sanoi, että hänellä on koulurooli (se hankala poika) ja vapaa-ajan rooli, ja nämä roolit ovat täysin erilaiset.”

Duodecimin perustamassa Koulun terveyskirjastossa on hyödyllisiä materiaaleja muun muassa luonteenvahvuuksista ja hyvän huomaamisesta. Kaisa Vuorinen on tehnyt ydinvahvuuksista kattavan opetuspaketin. Terveyskirjastosta löytyy myös arvostavan kohtaamisen välineitä ja videoita, kuten Ben Furmanin laatima tiimityötaitojen kurssi nuorille ja sen tueksi materiaaleja opettajalle tai ohjaajalle.

Lähdevinkkejä
‒ Lauri Järvilehto (2013): Upeaa työtä! Näin teet itsellesi unelmiesi työpaikan. Tammi.
‒ Alex Linley (2008): Average to A+. Realising Strengths in Yourself and Others. CAPP Press.
‒ Krisse Lipponen, Anneli Litovaara ja Antero Katajainen (2016): Voimaa. Hyvän elämän polku. Duodecim.
‒ Frank Martela (2014): Tahdonvoiman käyttöohje. Tammi.
‒ Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi (2017): Omannäköinen elämä. Näin teet hyviä valintoja. PS-kustannus.
‒ Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.) (2014): Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus.
‒ Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen (2016): Huomaa hyvä! Näin ohjaat lasta ja nuorta löytämään luonteenvahvuutensa. PS-kustannus. – toimintakortit saatavilla erikseen.
Positiivinen CV eli laaja-alaisten taitojen ansioluettelo, jonka avulla lapsi oppii tunnistamaan osaamistaan: https://www.positiivinencv.fi

Tietoinen läsnäolo ja itsemyötätunto ohjauksessa

Tietoisuustaidot lisäävät ymmärrystä muun muassa siitä, millaisia ajatuksia mielessä liikkuu ja mitä ne saavat aikaan. Kun oppii pysähtymään ja huomaamaan ajatusten virtaa, ymmärtää myös, miten keskeisessä roolissa tilanteiden ja tunteiden tulkinta on käyttäytymisen kannalta. On tärkeää huomata, mitä stressaavassa tilanteessa tapahtuu. Silloin voi oppia myös ymmärtämään ja säätelemään tunteita ja toimintaansa. Aikuisen malli on tässä lapselle tärkeä.

Empatia ja myötätunto välittyvät pienistä hetkistä ja luovat turvallisuutta. Joukkoon kuulumisen ja yhteyden kokemukset syntyvät jo hymystä, arvostavasta katseesta, sopivasta kosketuksesta, hyväksyvästä suhtautumisesta. Jokainen voi oppia myös kohtaamaan itseään ystävällisesti, olemaan myötätuntoinen itseä kohtaan.

Itsemyötätunto on yhteydessä terveeseen itsetuntoon ja itseluottamukseen. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen auttaa oppimista ja tavoitteiden saavuttamista voimistaen omanarvon tunnetta, kasvun asennetta ja uskoa muutoskykyyn. Myös koettu tyytyväisyys, onnellisuus ja optimismi vahvistuvat. Itsensä kohtaaminen ystävällisyydellä, kannustaen ja rohkaisten on tarpeen erityisesti silloin, kun kohtaa paineita ja kokee riittämättömyyttä tai epävarmuutta. Kokiessa epäonnistumisia ei tarvitse jäädä soimaamaan itseään, vaan voi oppia rakentavaa suhtautumista ja ymmärrystä nouseviin tunteisiin. Kyse on myös itselleen sopivien rauhoittumisen keinojen löytämisestä ja käyttämisestä.

Ohjaukseen sopii mukaan näkökulma, miten oppia huomaamaan sitä, mitä tarvitsee voidakseen hyvin ja mikä antaa virtaa sekä miten voi arvostaa itseään ja kasvattaa uskallusta mennä kohti uusia juttuja ja mahdollisuuksia.

Lähdevinkkejä
Mindfulness:
‒ Peter Fowelin (2014): Mindfulness luokkahuoneessa. Basam Books. (alkup. Mindfulness i klassrummet 2011)
‒ Daniel Rechtschaffen (2017): Keskittymiskykyä luokkaan: tietoisuustaitoharjoitusten opaskirja. PS-kustannus.
‒ Daniel Siegel (2015):  Brainstorm – Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys. Basam books.
‒ Sarah Silverton (2012): Mindfulness. Tietoisen läsnäolon läpimurto. Schildts & Söderströms.
‒ Reija Suntio (2015): Kesytä jännitys. Opas kasvattajalle. Ps-kustannus.
‒ Mark Williams ja Danny Penman (2012): Tietoinen läsnäolo. Löydä rauha kiireen keskellä. Basam Books. (alkup. Mindfulness 2011)
Itsemyötätunto:
‒ Christopher K. Germer (2010): Myötätunnon tie. Basam Books. Englanninkiel. alkuteos: The Mindful Path to Self-Compassion, Guilford (2009)
‒ Ronnie Grandell (2015): Itsemyötätunto. Tammi.
‒ Kristin Neff (2016): Itsemyötätunto. Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi. Viisas elämä. Alkuteos: Self-compassion – stop beating yourself up and leave insecurity behind. William Morrow (2011).
‒ Kristin Neffin sivut: self-compassion.org
‒ Nuorille ja nuorille aikuiselle suunnattu itsemyötätuntoa kehittävä ohjelma Making Friends with Yourself: www.mindfulselfcompassionforteens.com

 

Sisällöt koonnut: Leena Rasanen, TaitoBa House

Teemasivut itsemyötätunnosta ja tietoisesta läsnäolosta: www.selfcompassion.fi

Professori Loris Vezzalin haastattelu

Ryhmienvälisten suhteiden edistämistä tutkimustyöllä

Yksi osa Viisaat valinnat -hanketta on Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppinaineen nuorten ryhmienvälisiä asenteita koskeva interventiotutkimus. Interventiotutkimuksessa tehdään niin sanottuja kenttäkokeita, joissa sovelletaan kokeellisen tutkimuksen periaatteita kentällä eli todellisissa tilanteissa.

Interventiotutkimus kiinnostaa myös ulkomaisia tutkijoita. Italialaisen Modenan ja Reggio Emilian yliopiston professori Loris Vezzali tekee tutkimusta, joka keskittyy lasten ja nuorten ryhmienvälisiin asenteisiin. Hänen mukaansa sosiaalipsykologisesta näkökulmasta laaditut interventiotutkimukset kouluissa ovat melko harvinaisia.

Vezzali kertoo kiinnostuneensa alun perin sosiaalipsykologiasta, koska tieteenalalla on vaikutusta moniin arkipäivän tilanteisiin. ”Päätin keskittyä ryhmienvälisiin suhteisiin, kun tutustuin ensimmäisen kerran sosiaalisen identiteetin teoriaan. Mielestäni vaikutti siltä, että teoria ei ainoastaan selitä ryhmien välisiin konflikteihin liittyviä sosiaalisia ilmiöitä, vaan pystyy lisäksi todella tarjoamaan välineitä näiden konfliktien ratkaisemiseen”, hän toteaa.

Vezzalin mukaan italialaisissa kouluissa maahanmuuttajien määrän kasvun myötä on selkeästi havaittavissa integraatio-ongelmia, sillä toimia positiivisten kulttuurienvälisten suhteiden edistämiseksi on tehty hyvin vähän tai ei lähes ollenkaan. Hän tuo esiin myös muunlaisissa ryhmienvälisissä suhteissa näkyviä ongelmia: ”esimerkiksi jos luokassa on yksikin vammainen oppilas, on vaikeaa saada oppilaita olemaan vuorovaikutuksessa yli ryhmärajojen, jolloin vammaiset lapset ovat usein sosiaalisesti eristyksissä.”

Ryhmienvälisten suhteiden parantamisessa Vezzali näkee opettajan roolin olevan merkittävä, koska opettaja toimii auktoriteettina ja roolimallina. Ongelmana on kuitenkin hänen mukaansa opettajille suunnatun tarkan ohjeistuksen puute ryhmienvälisten suhteiden käsittelyssä. ”Tämä ratkaiseva rooli – – on jätetty opettajan henkilökohtaisen ymmärryksen varaan, eikä opettajaa ole valmisteltu huolellisesti integraatioon ja ryhmienvälisiin suhteisiin liittyviin ongelmiin.”

Vezzali pitää kiintoisana tutkimusalan yleiskuvan muuttumista: ”on havaittavissa mielenkiinnon lisääntymistä tärkeiden tutkimuskysymysten suoraan tarkasteluun kentällä, vaikka tähän asti suurin osa opetusympäristössä tehdystä tutkimuksesta on korrelatiivista tai pitkittäistutkimusta varsinaisten interventioiden sijaan.”  Vezzali kertoo itsekin olevansa kiinnostunut laboratoriotutkimuksia enemmän todellisissa ympäristössä tehtävistä tutkimuksista.

Modenan ja Reggio Emilian yliopiston tutkimusprojektin ja Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian oppiaineessa toteutettavan tutkimuksen välinen yhteistyö koskee nimenomaan tutkimusinterventioita kouluissa. Vezzali kokee erityisen mielekkäänä Helsingin yliopiston tutkimusryhmän kiinnostuksen toteuttaa oikeita interventioita sen sijaan, että tehtäisiin tavanomaisia kyselyitä tai pelkästään testattaisiin uusia teoreettisia malleja oppimisympäristössä.

Vezzali korostaa tärkeänä Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tavoitetta luoda interventio, jota opettajat voisivat itse käyttää työkaluna. Tämä tarjoaisi opettajille apua ja ohjausta ryhmienvälisten suhteiden edistämiseen. ”Tavoitteena on ihan oikeasti vaikuttaa yhteiskuntaan, mikä puolestaan tuo minut takaisin niihin syihin, jotka vaikuttivat haluuni tehdä sosiaalipsykologista työtä: tehdä jotakin, josta on ihmisille hyötyä”, hän kiteyttää.

Ohjausmateriaali: Tarinoita kaveruudesta

Tarinoita kaveruudesta ‒ hyviä kulttuurienvälisiä suhteita tukemassa

Tarinoita kaveruudesta -materiaali on oppituntikokonaisuus, joka käsittelee ryhmienvälisiä ystävyyssuhteita. Materiaali koostuu neljästä oppitunnista ja on tarkoitettu käytettäväksi yläkouluikäisten ohjauksessa.

Materiaali perustuu suomalaisten ja vähemmistötaustaisten nuorten ystävyystarinoihin. Tarinoiden perussanoma on se, että omat ennakkoluulot voivat vähentyä tutustumalla nuoreen, joka tulee eri kulttuuriryhmästä kuin itse. Tarinoita kaveruudesta -oppituntikokonaisuus koostuu opettajan oppaasta sekä oppitunneilla käytettävästä materiaalista, jotka voi ladata alta. PowerPointeja ei ole tarkoitus käyttää sellaisenaan, vaan ainoastaan opettajan oppaan kanssa siinä annettujen ohjeiden mukaan.

Tarinoita kaveruudesta -materiaali on tuotettu Monni ‒ monikulttuurisempi koulu ‑hankkeessa, jonka Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian tieteenala toteutti yhdessä Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian (nykyään Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+ Oy) kanssa. Materiaali on päivitetty Viisaat valinnat -hankkeessa.

Tarinoita kaveruudesta, opettajan opas

Tarinoita kaveruudesta -oppituntien PowerPointit